Keväinen metsä

Tie niin kaunis,

kätkössä,

yrittää kulkea sen näköisenä kun ei mikään.

Ikiaikaiset koivut,

painumat, polveilut, mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,

tämän pidän itse.

Kevätilta

Kevätillan autuas kirkkaus
yli maan, yli aaltojen ui.
Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu
minun purteni päivälaskua kohti.
Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää.

Olen puhdas nyt.
En koskaan ma pettynyt, koskaan en uupunut kesken,
en koskaan ma epäillyt valtaa kirkkauden.
Olen kaunis nyt,
on solunut sieluni pohjaan
Hänen henkensä autuas hyväily,
joka pilvet ja aallot loi.

Saima Harmaja

Kevätaamuna

Syksyn ahdistus

puristunut talven painon alla

tuhansiksi timanteiksi

kiiltelemään vanhoissa ruohonkorsissa,

aamuauringossa

yöpakkasen jälkeen.

Tuuletan talvea sisältäni

ja painan korvani

koivun kylkeen

kuullakseni,

joko silmulapset liikkuvat

puun kohdussa.

Sinikka Nieminen

Kevään tuoksuja uuden blogin merkeissä

Yleisön pyynnöstä aloitin pitämään blogia, jotta voin jakaa omaa iloa valokuvien kautta muuallakin kuin Facebookissa! Ensimmäisen merkinnän kunniaksi kuva-antia Kotkan Sapokasta, nauttikaa!

 

Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.

-Tommy Tabermann-