Keväinen metsä

Tie niin kaunis,

kätkössä,

yrittää kulkea sen näköisenä kun ei mikään.

Ikiaikaiset koivut,

painumat, polveilut, mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,

tämän pidän itse.

Sammalmetsä

 

Tänään otan reppuni
suunnistan takaisin metsään
löydän tuon sammalentuoksun

otan pienen palasen
kätken sen taskuihin
laitan reppuun
tuon kotiini
että minulla olisi jotain
mistä pitää kiinni
kun tarvitsen tosiystävää
sellaista joka tunnistaa minut
todellisen luontoni
todellisen sisimpäni
joka antaa minun olla
se joka olen.

Syys-aamu

 Pitkät, hallavat hopeahunnut
päällä pellon päilyy,
päällä keltaisen maan ja metsän,
puiden oksilla häilyy.

 Tuosta tiedän, on päivä noussut;
nostan itseniki,
istun hiljaa ikävöiden
ikkunata liki.

 Näen ma maantien, maan ja metsän,
punaisen virstapylvään,
näen ma pitkät piilipuut
ja aamunkoiton ylvään.

 Näen ma eloni ees ja taaksi –
ah, mua värisyttää!
Tuska onnesta ollehesta
sydäntä sykerryttää.

 Ah, te hallavat hopeahunnut,
tulkaa povelleni,
ettei hyljätyn lemmen muistot
hiipis ovelleni;

ettei huutohon yksinäisen
varjot yksin vastais,
ettei poloisen pään-alaista
kyynel kylmä kastais.

Eino Leino

Metsän kauneus

Elämän kauneus on pienissä asioissa

Koivumetsä

Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystäväänsä