Luminen ilta

Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta
ja sitä oli kaikkialla.
Se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn
ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.

Talven tuntu

Leijailkaa lumikiteet taivaalta!
Peittäkää maa valkoiseen vaippaan.
Verhotkaa pimeys puhtaalla lumella.
Tehkää puihin pitsihunnut,
sammalmättäille valkeat kummut!
Leijailkaa valaisemaan maa,
tuokaa mukananne talven tuntu
sydämiimme valoisuus,
mieliimme kirkkaus:
Kaamosaika katoaa;
päivä yön voittaa!
Leijailkaa valkoiset lumikiteet!
Valaiskaa maa.
Runo: Siru

Sammalmetsä

 

Tänään otan reppuni
suunnistan takaisin metsään
löydän tuon sammalentuoksun

otan pienen palasen
kätken sen taskuihin
laitan reppuun
tuon kotiini
että minulla olisi jotain
mistä pitää kiinni
kun tarvitsen tosiystävää
sellaista joka tunnistaa minut
todellisen luontoni
todellisen sisimpäni
joka antaa minun olla
se joka olen.

Nyt on syksy

Nyt on syksy, 

ja kultaiset linnut lentävät kaikki 

kotiin sinisen veden yli; 

rannalla istuen tuijotan syksyn koruja, 

ja hyvästely humisee puissa. 

Hyvästely on suuri, 

ero edessä, 

mutta jälleennäkeminen on varma. 

Siksi on uni kevyt, 

kun nukahdan, 

käsi pään alla. 

Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni

ja erään äidin suun sydäntäni vasten:

 nuku ja uinu, 

lapseni, 

sillä aurinko on poissa 

- Edith Södergran -

Syys-aamu

 Pitkät, hallavat hopeahunnut
päällä pellon päilyy,
päällä keltaisen maan ja metsän,
puiden oksilla häilyy.

 Tuosta tiedän, on päivä noussut;
nostan itseniki,
istun hiljaa ikävöiden
ikkunata liki.

 Näen ma maantien, maan ja metsän,
punaisen virstapylvään,
näen ma pitkät piilipuut
ja aamunkoiton ylvään.

 Näen ma eloni ees ja taaksi –
ah, mua värisyttää!
Tuska onnesta ollehesta
sydäntä sykerryttää.

 Ah, te hallavat hopeahunnut,
tulkaa povelleni,
ettei hyljätyn lemmen muistot
hiipis ovelleni;

ettei huutohon yksinäisen
varjot yksin vastais,
ettei poloisen pään-alaista
kyynel kylmä kastais.

Eino Leino

Syksyn viimeiset kukat

Syksyn päivät ovat läpikuultavia
ja metsän kultaa vasten maalattuja…
Syksyn päivät hymyilevät koko maailmalle.
Niin ihanaa uinahtaa vailla toiveita,
kylläisenä kukista ja väsyneenä vehreyteen,
viinin punainen seppele pieluksella…
Syksyn päivä ei kaipaa enää mitään,
sen sormet ovat järkkymättömän viileät,
unissaan se näkee miten kaikkialle
sataa loputtomiin valkoisia hiutaleita…

(Edith Södergran)

Unikot

Yöllä on varmaan joku jumala

kulkenut puutarhassani:

kaikki unikot ovat auenneet.

Tuskin uskallan astua ulos,

pelkään palavani pienissä liekeissä.

Linnunlaulun huumaava helinä

kuin salaisen suihkulähteen pisarat

putoaa helmeillen ylitseni.

Oi aavikon tuuli,

vie kauas minun itkevä ja naurava sydämeni!

Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha

Hehkulamppu

Maailma on musta, pimeä,
mutta voin tuoda siihen valoa
ja valaista koko maapallon
yhdellä henkäyksellä.

Suuri maailma edessä

Melkein meidän pihasta alkaa suuri maailma: Metsä pilven korkuinen, lampi meren laajuinen. Pihapolku koivikossa pian häipyy kadoksiin. Kaarnavene lammikossa kelluu näkymättömiin. Outo suuri maailma on heti portin takana.