Vanhan tuolin tarina

Se kertoo ajan
niin paljon muuttuneen

niin paljon on siinä
myös ajatukset vaihtuneet.

Istui siinä suuri tai pieni
ajatus on aina hyvä ja kaunis.

Ei tuntenut ihminen toistaan enää
kun tuoli vain jatkoi kertomistaan.

Aika muuttui, tuoli vain
ei tuntenut enää niin paljon omistajiaan.

Se tahtoi vain kertoa, pidän sinusta
niin paljon saat muuttaa sen väriä

mut unohtaa ei saa,
mitä tuoli nähnyt on aikoinaan.

Kun aika on

Metsäkurjenpolvi

Se on niin hassua ettei sitä voi kertoa,

en minä suorastaan sanonut

mutta ajattelin sille,

kurjenpolvelle

kun kaivoin sen niityltä

ja kannoin talon pihaan,

anna nyt anteeksi,

mutta kun minä tahtoisin

pihan kukkimaan

sinisenäsinisenä.

Ja keväällä kun näin

että se oli juurtunut ja talvehtinut,

kosketin kevyesti sen lehteä ja sanoin;

-Hei.

Keväinen metsä

Tie niin kaunis,

kätkössä,

yrittää kulkea sen näköisenä kun ei mikään.

Ikiaikaiset koivut,

painumat, polveilut, mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,

tämän pidän itse.

Kylmänkukka

Hämyisen nukan

  sinertävän suoniston takana

se nukkuu

  vastasyntynyt

  pulsatilla, kylmänkukka.

Kristallipallo

Kesken unien

nousin katsomaan

maailmaa kristallipallon läpi,

aamusumussa.

Helmikuinen ilta

Jokaisen talven sydämessä

väreilee kevät ja jokaisen

yön hunnun takana

hymyile päivänkoitto.