Vanhan tuolin tarina

Se kertoo ajan
niin paljon muuttuneen

niin paljon on siinä
myös ajatukset vaihtuneet.

Istui siinä suuri tai pieni
ajatus on aina hyvä ja kaunis.

Ei tuntenut ihminen toistaan enää
kun tuoli vain jatkoi kertomistaan.

Aika muuttui, tuoli vain
ei tuntenut enää niin paljon omistajiaan.

Se tahtoi vain kertoa, pidän sinusta
niin paljon saat muuttaa sen väriä

mut unohtaa ei saa,
mitä tuoli nähnyt on aikoinaan.

Keväinen metsä

Tie niin kaunis,

kätkössä,

yrittää kulkea sen näköisenä kun ei mikään.

Ikiaikaiset koivut,

painumat, polveilut, mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,

tämän pidän itse.

Jääkiteet

Katse tavoittaa jääkidettä
ympärillään utuista hilettä
Pakkasen purressa poskea
haluaisin sen pintaa koskea

niin puhdas
niin kaunis
niin koskematon

tuo mieleeni elämäni uuden alun
puhtaan valkean kuin sileän ladun

täynnä mahdollisuuksia
täynnä arvoituksia
täynnä pieniä risteyksiä

Saippuakupla

Kevyesti se tanssii tuulen mukana

Ylös, alas. Oikealle, vasemmalle.

Ympäri ja ympäri

Kuinka kauas se jaksaa

Kukaan ei tiedä

Jääkö oksaan tai puskaan

Rikkooko lapsi sen

Mutta se ei murehdi

Tietää olevansa kaunis

Ja saavansa ihmiset nauramaan

Se ei murehdi koska sen elämä loppuu

Ja jos katsot oikein tarkkaan

Voit nähkä kuinka kaunis ja värikäs kupla

Heijastaa koko maailman sisäänsä.

-rokkikissa-