Kevätilta

Kevätillan autuas kirkkaus
yli maan, yli aaltojen ui.
Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu
minun purteni päivälaskua kohti.
Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää.

Olen puhdas nyt.
En koskaan ma pettynyt, koskaan en uupunut kesken,
en koskaan ma epäillyt valtaa kirkkauden.
Olen kaunis nyt,
on solunut sieluni pohjaan
Hänen henkensä autuas hyväily,
joka pilvet ja aallot loi.

Saima Harmaja

Mehiläisen päivä

 Sataa aivan
maahan asti.
Tyhjentyy tuo
pilven lasti.

 Saavat kukat
hieman vettä.
Kerätäkseen kasaan
mettä.

 Laskeutuu mehiläinen
janonen,
väsyneenä sanoen:

 Vielä kun
jaksan
muutaman lennon,
olen täyteen
saanut hunajakennon.

Kohta on täynnä
mesilasti,
jaksaako lentää
pesään asti?

- John Parta -