Keväinen metsä

Tie niin kaunis,

kätkössä,

yrittää kulkea sen näköisenä kun ei mikään.

Ikiaikaiset koivut,

painumat, polveilut, mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,

tämän pidän itse.

Koivumetsä

Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystäväänsä

Kevätaamuna

Syksyn ahdistus

puristunut talven painon alla

tuhansiksi timanteiksi

kiiltelemään vanhoissa ruohonkorsissa,

aamuauringossa

yöpakkasen jälkeen.

Tuuletan talvea sisältäni

ja painan korvani

koivun kylkeen

kuullakseni,

joko silmulapset liikkuvat

puun kohdussa.

Sinikka Nieminen