sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kevätilta




Kevätillan autuas kirkkaus
yli maan, yli aaltojen ui.
Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu
minun purteni päivälaskua kohti.
Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää.
Olen puhdas nyt.
En koskaan ma pettynyt, koskaan en uupunut kesken,
en koskaan ma epäillyt valtaa kirkkauden.
Olen kaunis nyt,
on solunut sieluni pohjaan
Hänen henkensä autuas hyväily,
joka pilvet ja aallot loi.
Saima Harmaja

2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja ajatuksia herättävä runo. Olen joskus Saima Harmajan runoja lueskellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Saima Harmajan runot ovat juuri ajatuksia herättäviä

      Poista