Nyt on syksy

Nyt on syksy, 

ja kultaiset linnut lentävät kaikki 

kotiin sinisen veden yli; 

rannalla istuen tuijotan syksyn koruja, 

ja hyvästely humisee puissa. 

Hyvästely on suuri, 

ero edessä, 

mutta jälleennäkeminen on varma. 

Siksi on uni kevyt, 

kun nukahdan, 

käsi pään alla. 

Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni

ja erään äidin suun sydäntäni vasten:

 nuku ja uinu, 

lapseni, 

sillä aurinko on poissa 

- Edith Södergran -

Syys-aamu

 Pitkät, hallavat hopeahunnut
päällä pellon päilyy,
päällä keltaisen maan ja metsän,
puiden oksilla häilyy.

 Tuosta tiedän, on päivä noussut;
nostan itseniki,
istun hiljaa ikävöiden
ikkunata liki.

 Näen ma maantien, maan ja metsän,
punaisen virstapylvään,
näen ma pitkät piilipuut
ja aamunkoiton ylvään.

 Näen ma eloni ees ja taaksi –
ah, mua värisyttää!
Tuska onnesta ollehesta
sydäntä sykerryttää.

 Ah, te hallavat hopeahunnut,
tulkaa povelleni,
ettei hyljätyn lemmen muistot
hiipis ovelleni;

ettei huutohon yksinäisen
varjot yksin vastais,
ettei poloisen pään-alaista
kyynel kylmä kastais.

Eino Leino

Syksyn viimeiset kukat

Syksyn päivät ovat läpikuultavia
ja metsän kultaa vasten maalattuja…
Syksyn päivät hymyilevät koko maailmalle.
Niin ihanaa uinahtaa vailla toiveita,
kylläisenä kukista ja väsyneenä vehreyteen,
viinin punainen seppele pieluksella…
Syksyn päivä ei kaipaa enää mitään,
sen sormet ovat järkkymättömän viileät,
unissaan se näkee miten kaikkialle
sataa loputtomiin valkoisia hiutaleita…

(Edith Södergran)

Syksynjuhla

Syksynjuhla
ruskaloisteessa
heijastus rantavedestä
koivujen kultaiset paljetit
pihlajien punaiset rubiinit.

Seudun yllä
kuulas kirkkaus
vapaa suunnaton avaruus.

Ajatukseni äärettömyyteen
etsien kokonaisuutta,
tarkoitusta.

Minä pieni hiukkanen
olen yksi osa, ajattelija.

-Erkki Saikkonen-

Kevätaamuna

Syksyn ahdistus

puristunut talven painon alla

tuhansiksi timanteiksi

kiiltelemään vanhoissa ruohonkorsissa,

aamuauringossa

yöpakkasen jälkeen.

Tuuletan talvea sisältäni

ja painan korvani

koivun kylkeen

kuullakseni,

joko silmulapset liikkuvat

puun kohdussa.

Sinikka Nieminen

Syksyn yksinäinen kukka

Pimeydeltä älä kysy,

mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy,
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy,
milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain
vieläkö sitä huvittaisi.

-Tommy Tabermann

Syyskuvia

Syksy, ole tervetullut
nyt koivut keltakultaa
loistaa auringossa,
pihlajat on pelkkää purppuraa
ja vaahterassa
ruskalehdet vilkuttaa.
Ruusupensas kantaa kypsää
marjahedelmää.
Oi syksy, vielä pitkään meitä
viihdyttämään jää.

-Runokirja Villiruusut: -Anja Kaipiainen-

Syksyllä

Nyt on syksy, ja kultaiset linnut

lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;

rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,

ja hyvästely humisee puissa.

Hyvästely on suuri, ero edessä,

mutta jälleennäkeminen on varma.

Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.

Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni

ja erään äidin suun sydäntäni vasten:

nuku ja uinu, lapseni, sillä aurinko on poissa —

      Edith Södergran (suom. Uuno Kailas)

Syysmetsässä

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

Saima Harmaja