Helmikuinen ilta

Jokaisen talven sydämessä

väreilee kevät ja jokaisen

yön hunnun takana

hymyile päivänkoitto.

Elokuun ilta

Elokuun hämyinen ilta
Veteen heijastuu kuutamosilta

On lämmintä, hiljaista
Tunnen, kesä taakse jää,
jo syksyn merkit häämöttää

Järven rannalla kypsyvä viljapelto
tähkät täyteen mittaan kasvaneena
Kauniina kuutamossa häilyy
kypsyvän viljan sävy

Minä varpaita vedessä uitan,
kesän menneen hetket muistan
Ne jonnekin mieleeni laitan,
kukan kesäisen muistoksi taitan

Jo häipyy kuu pilven taa
alkaa rannalla istujaa nukuttaa

Vielä hetken kuuntelen elokuun iltaa
ja olen vahva syksyn kohtaamaan

Kevätilta

Kevätillan autuas kirkkaus
yli maan, yli aaltojen ui.
Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu
minun purteni päivälaskua kohti.
Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää.

Olen puhdas nyt.
En koskaan ma pettynyt, koskaan en uupunut kesken,
en koskaan ma epäillyt valtaa kirkkauden.
Olen kaunis nyt,
on solunut sieluni pohjaan
Hänen henkensä autuas hyväily,
joka pilvet ja aallot loi.

Saima Harmaja

Kesäilta