Vanhan tuolin tarina

Se kertoo ajan
niin paljon muuttuneen

niin paljon on siinä
myös ajatukset vaihtuneet.

Istui siinä suuri tai pieni
ajatus on aina hyvä ja kaunis.

Ei tuntenut ihminen toistaan enää
kun tuoli vain jatkoi kertomistaan.

Aika muuttui, tuoli vain
ei tuntenut enää niin paljon omistajiaan.

Se tahtoi vain kertoa, pidän sinusta
niin paljon saat muuttaa sen väriä

mut unohtaa ei saa,
mitä tuoli nähnyt on aikoinaan.

Aamusumu

Elokuun aamu ja sumua sen verran
että taivas lähtee rannasta.
Ilma on persikanpehmeä
ja suu maistaa kaikki värit,
pois menevän kesän tuoksu on lehdillä,
ruohon vihreä luopunut.
Olet huikean onnellinen
etkä välitä onko se elämän
vai kuoleman himoa. – Helena Anhava –

Helminauha

 Pujotan helmiä hetkien lankaan,
lahjaksi mulle ne soi ikuisuus.
Enemmän sain kuin nyt tajuankaan
jokaisen päiväni armo on uus.

 Toisissa helmissä väri on musta,
toisissa kirkkaus kimmeltävin,
joissakin purppuran punerrusta,
kaikissa loiste on ihmeellinen.

 Aina en ymmärrä nauhaani lainkaan,
kysyvin katsein vain kummastelen
tuonkin mä tuohon mistä sen sainkaan?
itse kaikkia toivonut en.

Kuitenkin näin on mun nauhani parhain,
viisaus suuri kun järjesti sen.
Hetkeni herkät myöhään ja varhain
kantavat helmiä ikuisuuden.