Vanhan tuolin tarina

Se kertoo ajan
niin paljon muuttuneen

niin paljon on siinä
myös ajatukset vaihtuneet.

Istui siinä suuri tai pieni
ajatus on aina hyvä ja kaunis.

Ei tuntenut ihminen toistaan enää
kun tuoli vain jatkoi kertomistaan.

Aika muuttui, tuoli vain
ei tuntenut enää niin paljon omistajiaan.

Se tahtoi vain kertoa, pidän sinusta
niin paljon saat muuttaa sen väriä

mut unohtaa ei saa,
mitä tuoli nähnyt on aikoinaan.

Vanha mylly ja silta

Ajanharmain, sammaltunein seinin vasten iltataivaan ruskotusta seisot rantatörmälläsi horsmankukkaisella. Siipitynkäs tuuliin kurkoitat niinkuin käsivarret rukoukseen ojetut.

Piennarpolkus on jo ruohottunut, pitkiin vuosikausiin sill’ ei astujaa. Myllykuormat kulkee ohitsesi. Yksinäisenä ja hyljättynä olet oiva siivellisten pesäpaikka.

Lehtokurpan iltaan äännellessä, riihen lämmitessä, lemutessa uudisviljan tuoksun kartanolla viljantuojaa turhaan vuottelet.

Kurpan yksinäisen iltaan äännellessä on kuin hiljaa, hiljaa surisit. Niinkuin vanha, rujo, masennettu ihminen, jok’ on elämästä syrjään jäänyt.

Uuno Kailas