Jääkiteet

Jääkiteet ruudulla kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen,
sille pienelle tähystäjälle.

Ikkuna

Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen ja ihmisen käteen
avata ikkuna, nuuhkia sumua,
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
-Satu Hassi-

Hyljätyn ikkunan syksy

Olen yksin
pienessä, pimeässä huoneessa,
aivan hukassa.

Ikkunasta näkyy
suuri puu.
Siitä putoaa kaksi lehteä.

Lehdet tulevat
ikkunaa kohti,
hipaisten vain hetken,
tarrautuen siihen.

Syksyn viima,
vie mukanaan lehdet, hävittäen ne
äärettömyyteen.

Auringonlasku

Eräänä lauantaina mietin moneen otteeseen,
mitä uutta minulle oli tapahtunut ja

mitä se merkitsi. Illalla aurinko laski
ikkunani edessä olevan puistikon
koivujen taakse. Samaa aurinkoa
katsoin ystäväni ikkunasta perjantai-
iltana, kun se painui mailleen viereisen
lahden taakse. Aivan kuten ei ole kahta
samanlaista ihmistä, ei ole kahta
samanlaista auringonlaskua. Uusi
ihminen ja uusi auringonlasku ovat
aina yhtä ihmeellisiä ja ainutkertaisia.
Kuten aurinko edelleen laskee joka
ilta hieman enemmän oikealle,
siirryin minäkin sinä perjantai-iltana
ajatuksissani ystäväni seurassa johonkin
uuteen. Seuraavana iltana istuin ikkunani
ääressä aurinko seuranani, kirjoitin
runoa ja ajattelin edellisen illan tapahtumia..
Timo Brunila