Nuotio

Nuotio edessä, lämmittää
hehku poskia kuumottaa.
Savua silmissä, kirvelee.

Pimeä yö kätkee syleilyynsä
pienen ihmisen.
Kohotan katseen
ääretön valtava taivas täynnä tähtiä.

Katselen, lumoudun.

Mitähän tuolla kaukana on.

Metsä huokaa hiljaa.
Puut huojuvat tuulessa.
Lehdet kahisevat.

Tervaskanto tuoksuaan levittää.

Ikkuna

Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen ja ihmisen käteen
avata ikkuna, nuuhkia sumua,
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
-Satu Hassi-

Peilikuva

Ihminen kysyy nimeään -
ja toisten kautta vain
saa tiedon valon pimeään.
Kun peiliin katsoo,jokainen
itsensä luulee näkyvän.
On silti totuus okainen:
Niin luvatta kuin luvalta,
sen myöskin kukin näkee;
sen mitä toivoo kuvalta.

Auringonlasku

Eräänä lauantaina mietin moneen otteeseen,
mitä uutta minulle oli tapahtunut ja

mitä se merkitsi. Illalla aurinko laski
ikkunani edessä olevan puistikon
koivujen taakse. Samaa aurinkoa
katsoin ystäväni ikkunasta perjantai-
iltana, kun se painui mailleen viereisen
lahden taakse. Aivan kuten ei ole kahta
samanlaista ihmistä, ei ole kahta
samanlaista auringonlaskua. Uusi
ihminen ja uusi auringonlasku ovat
aina yhtä ihmeellisiä ja ainutkertaisia.
Kuten aurinko edelleen laskee joka
ilta hieman enemmän oikealle,
siirryin minäkin sinä perjantai-iltana
ajatuksissani ystäväni seurassa johonkin
uuteen. Seuraavana iltana istuin ikkunani
ääressä aurinko seuranani, kirjoitin
runoa ja ajattelin edellisen illan tapahtumia..
Timo Brunila