Lumi ja jää

“On kuin taivas tuoksuisi

ääriviivat pehmenisi

sataisi armo alas

suurina valkeina peittävinä“

-Helena Anhava-

Keväinen jää

Mä olen kuin posliininukke.

tekemällä tehty ja viimeistelty.
Huolella hoidettu ja pidetty.
Käsitelty silkkihansikkain.

Mun pinta on yhtä kovaa kuin posliini,
mutta kuitenkin salaa niin särkyvää.

Talviuni

Liidän kirkkaalla peilijäällä
kera pienten ystävieni,
kullanhohtoiset turkit
loistavat auringossa,
karvakerät viistävät jään pintaa
kuin kauniit automaattilakaisijat.

Olen satumaassa,
jossa puiden oksilta
tippuvat tuhannet timantit.
Yritän kerätä niitä mukaani,
olen poiminut jo satoja
taskuihini, hattuuni, kaikkialle.

Luulenpa, että ne sulavat
kun palaan kotiini,
todellisuuteen,
jossa kaikki on niin toisin.

 - runotalo-

Jääkiteet

Jääkiteet ruudulla kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen,
sille pienelle tähystäjälle.