Tulipunainen taivas

Nauraessani pimeään yöhön  otan käteeni palavan soihdun, sytytän sillä kuun ja auringon liekkeihin tulenpunaisiin,  niin että kaikilla olisi lämmin ja hyvä olla tänään.

 -runotalo-

Lumpeenkukka

Näin lumpeenkukan ihanan,
mut läpi veden kirkkahan.
Näin myöskin syvällä juuret sen
näin pohjan liejun ja hettehen.
Miten rumaa, työtteistä, niljakkaa!
Miten voi se kaunista kasvattaa?
Ah ihminen, elämä, elämä!
Voi pinta loistaa, välkkyä.
Mitä kuitenkin kaiken pohjalla -
siten näkee meidät Jumala.

 -Lauri Pohjanpää-

Oranssi aurinko

Niittykukat

Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.

Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.

  -runotalo-

Sadepäivän ruusu

Laakson sydämessä kasvaa yksi ruusu.
Nähnyt paljon, kokenut paljon
tuo ruusu kymmenvuotinen.
Myrskyn puhjetessa huokaa hiljaa,
katselee hempeää liljaa.
Sade piiskaa vasten kaunista ruusua.
Taivas ampuu salamoita
johdolla jyrähdysten.
Kallioilla raikuu jyrähdykset.
Myrskyn jälkeen ilma tyyntyy,
ruusu nostaa hiljaa päänsä.
Ja tuuli lempeä puhaltaa,
saa kauniin ruusunkin itkemään.

Syreenit

Omenankukat

Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.

Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.

Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta! 

  Eino Leino