Näytetään tekstit, joissa on tunniste katri vala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katri vala. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Ruskolilja

 Päätimme unohtaa rakkautemme,
päätimme kulkea eri teitä
toisiamme muistamatta.
Mikä mieletön päätös se oli!
Ikään kuin katkaistun oksan jälki
koskaan voi umpeutua näkymättömiin puussa!
Nauraen ja kalvennein kasvoin
raastoimme rakkautemme punaista liljaa
ja murskasimme hehkuvat terälehdet jalkaimme alle.
 Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla.
Sen elämänvoima oli hirveä nähdä.
Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen lehti
ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti
äänettöminä hätähuutoina.
Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hurmeesta,
ja ilmaan nousi verinen huuru.
Sen lävitse yhtyivät katseemme
kuin kahden murhaajan,
ja me käännyimme pois kauhistuen toistemme silmiä.

~ Katri Vala ~

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Sateisen päivän unikot



Yöllä on varmaan joku jumala 
kulkenut puutarhassani: 
kaikki unikot ovat auenneet. 
Tuskin uskallan astua ulos, 
pelkään palavani pienissä liekeissä. -Katri Vala-