Kun aika on

Metsäkurjenpolvi

Se on niin hassua ettei sitä voi kertoa,

en minä suorastaan sanonut

mutta ajattelin sille,

kurjenpolvelle

kun kaivoin sen niityltä

ja kannoin talon pihaan,

anna nyt anteeksi,

mutta kun minä tahtoisin

pihan kukkimaan

sinisenäsinisenä.

Ja keväällä kun näin

että se oli juurtunut ja talvehtinut,

kosketin kevyesti sen lehteä ja sanoin;

-Hei.

Keväinen metsä

Tie niin kaunis,

kätkössä,

yrittää kulkea sen näköisenä kun ei mikään.

Ikiaikaiset koivut,

painumat, polveilut, mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,

tämän pidän itse.

Kylmänkukka

Hämyisen nukan

  sinertävän suoniston takana

se nukkuu

  vastasyntynyt

  pulsatilla, kylmänkukka.

Kristallipallo

Kesken unien

nousin katsomaan

maailmaa kristallipallon läpi,

aamusumussa.

Helmikuinen ilta

Jokaisen talven sydämessä

väreilee kevät ja jokaisen

yön hunnun takana

hymyile päivänkoitto.

Kosken kuohut

Kosken kuohujen kohinassa
löydän uuden musiikin,
erilaisen sävelen.

Pidän itselläni,
soitan usein
sydämessäni.

Aamun taideteokset

Ajattelin ennen,
tänään on toisin,
tänään en ajattele.

Olen, elän,
nautin siitä mitä teen,
oli se mitä tahansa.

Se on minua,
minun elämääni,
niitä jälkiä,
joita minä haluan
jättää tähän maailmaan,
tähän kuvaan, maalaukseen,
minun taideteokseeni.

Sunset-drink

Rakkaus on kuin drinkki,
kahden aineen mixi;
Erottuvat toisistaan
omina kauniina kerroksinaan.
Alta löytyy punainen:
auringon hohto viimeinen.
Päältään sen sininen:
hyvästien jättö suloinen.
Pillin pyöräytys,
tunteiden sekoitus:
Sulautuvat värit toisiinsa
ollen nyt yhtä vihreänä,
eikä enää erottavaa janaa--
Mikään ei peitä rakkauden sanaa.