lauantai 17. lokakuuta 2015
Jäätynyt apila
Talveen siemeneksi käperryn,
kaivaudun yön pimeään
ja suljen silmät.
Ja pieni lämmin kivi
kuoreni alla odottaa,
kunnes aurinko sulattaa
kaiken nukkuvan,
kaiken kovan,
niin että viimein
kun sydämestä kipu katoaa,
verso nostaa maahan taimen
merkiksi unelmasta
puun,elävän
-
Bo Carpelan -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti