Kukka ja perhonen

Oi tuskaa kukkasen hennon,
joka kylmään multaan jää,
kun hurmassa häilyvän lennon
pois perhonen häviää.

Sen juuret on syvällä maassa,
terälehdet kannata ei.
Mut hetkessä autuaassa
sen sielun perhonen vei.

Sini-ilmoja siivet halaa!
Luo kukkasen loisteessaan
ne ehkä hetkeksi palaa
tai ehkä ei milloinkaan.

-Saima Harmaja-

Pisarat

Alkukotiin avaraan
kaikki kerran kutsutaan.

Muutamille juottavat
nyt jo valtajumalat

pienen kastepisaran,
tuskallisen, ihanan,

johon hiljaa liukenet
– tahtonetpa taikka et –

jonka kylkiin kuvastuu
taivas, maa ja kaikki muu.

Pieneen, pieneen pisaraan
maailmat saa mahtumaan.

-Aaro Hellaakoski-

Kirahvikukkanen

"Afrikkalainen runo"

Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi,
ole hyvä ja näytä se hänelle.
Jos haluat antaa kukkasen,
älä odota, että hän kuolee.
Lähetä se tänään rakkaudella.
Jos haluat, sanot: rakastan sinua,
kotiväelle tai ystävälle,
lähellä tai kaukana.
Elämässä, veljeni, elämässä.

Älä odota kunnes ihmiset kuolevat,
rakasta heitä juuri nyt ja näytä,
että välität.
Tulet itsekin onnelliseksi
ja opit antamaan onnea muille.
Älä käy hautausmailla
peittämässä hautoja kukkasilla.
Peitä jo nyt sydämet rakkaudella.
Elämässä, veljeni, elämässä.

Lasipallo

 Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan.
Miksipä vuoren lasisen
tänään muistinkaan?
Jyrkkiä, helliä kasvojas
hetken katselen.
Silmiini hiljaa kohoaa
vuori lasinen.

 Katso minua hetkinen,
katso, katsohan.
Näetkö vuoren lasisen,
näetkö prinsessan?
Satua ilma kipunoi,
satua hohtaa maa.
Ylitse vuoren lasisen
poika ratsastaa.

 Anna minulle ruusu tuo,
anna annathan.
Pojan on vietävä kukkanen
käteen prinsessan.
Ylitse vuoren lasisen
poika ratsastaa -
entäpä ellet löydäkään
sieltä prinsessaa?

Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan.
Entäpä ellei prinsessaa
koskaan ollutkaan?
Entä on köyhä tyttö vain,
silmissä kyyneleet?
Entäpä, entäpä turhaa on
kaikki minkä teet?
Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan.
Valhetta, valhetta vain ne on -
mutta ne lauletaan.
Itsekin laulan vaikka en
usko sanaakaan.

-Aale Tynni-

Villiruusu

Näki poika ruususen,

ruusun kankahalla,

nuoren huomenhohtoisen,

luokse riensi riemuiten

innoll' ihanalla.

Punaruusu, ruusunen,

ruusu kankahalla.

Poika virkkoi: ”Poimin sun

ruusu kankahalla!”

Ruusu virkkoi: ”Vihlaisun

saat, ett' aina muistat mun,

liiku loitommalla!”

Punaruusu, ruusunen,

ruusu kankahalla.

Poimi poika huimapää

ruusun kankahalla;

ruusu pisti ryöstäjää,

ah! ja voi! jo voihki tää

tuskan tuiman alla.

Punaruusu, ruusunen

ruusu kankahalla. 

 

J. W. Goethe

suom. Otto Manninen

Pieniä sudenkorentoja

Mä sudenkorentoja ennen pelkäsin
Nyt sain yhdestä niistä kaverin
Se järveltä jostain lensi polvelleni
Kun auringossa makailin

Ei mikään niinkuin sinä ole kummallinen
Ei mikään niinkuin sinä ja tiedät sen
Sä elät vain päivän tämän kesäisen
Hei miten aiot käyttää sen

Ohikiitävä hetki on elon tuokio
Älä tuhlaa sitä minuun sudenkorento
Sä olet niin kaunis siinä katsella
Mut lennä sudenkorento 

 -J.Karjalainen-

Sorsia

Laiva on lastattu, arvaas millä?
Siipiniekoilla höyhenisillä.
Niin kuin on laivassa perä ja kokka,
on myös linnuilla pyrstö ja nokka.

-Kirjasta Uppo-Nalle ja merikarhun tytär-

Takiainen

Ei kipu ole koskaan kaunis
eikä siinä ole lainkaan valoa.
Kipu on rujo, rämä ja ruma,
kuin pistävä piikki vereslihassa.
Mutta kivusta syntyy
kauniita ihmisiä,
hohtavia helmiä,
sileää silkkiä,
viisaita sydämiä,
kiitoksen kirkastamia
auriingon paisteita..
-Hanna Ekola-

Ojakellukka

"Kauneus on Jumalan lahja." - Aristoteles

Pörriäiset

Sydän linkoaa
hattaraa taivaalle,
avaa pumppuoven
puutarhan sineen.
Törröttävien yrttien
ympärille pörriäiset.

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt –

                                                                    -Saima Harmaja-

Lumpeenkukkia

Harmaanpunertava kaukaisuus
usvaisella niityllä
joen yllä variksen lento
häviää katoavaan ilta-aurinkoon
unelmani, elämäni
pois luotani
lumpeenkukka
hitaasti kelluu

Ruskolilja

 Päätimme unohtaa rakkautemme,
päätimme kulkea eri teitä
toisiamme muistamatta.
Mikä mieletön päätös se oli!
Ikään kuin katkaistun oksan jälki
koskaan voi umpeutua näkymättömiin puussa!

Nauraen ja kalvennein kasvoin
raastoimme rakkautemme punaista liljaa
ja murskasimme hehkuvat terälehdet jalkaimme alle.

 Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla.
Sen elämänvoima oli hirveä nähdä.
Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen lehti
ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti
äänettöminä hätähuutoina.

Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hurmeesta,
ja ilmaan nousi verinen huuru.
Sen lävitse yhtyivät katseemme
kuin kahden murhaajan,
ja me käännyimme pois kauhistuen toistemme silmiä.
~ Katri Vala ~